kattelin tänää mielakan rinnettä alhaalta ku muut laski. se oli tosi nätti näky, kaikki nautti siitä ilman virrasta ja kaikesta, nauravii ihmisii, itteäki hymyilytti. Halasin mun lautaa samalla, ja hengitin syyyvääääääään, tuli hyvä fiilis, ja hymyilin vielä lisää , semmoin oikein levee hymy. Siin oli hyvä seistä yksin ja kattella. Lamput valas ihanasti ihanan valkosen lumen, siitä mulle tuliki siinä samassa tilanteessa mieleen rakkaus. Huomenna, keskiviikkona 22.02. tulee täyteen jo kaheksan kuukautta, tää on ollu enemmän ku loistavaa aikaa. Kaikki ne lämpimät halaukset, hymyt, naurut, niitä en tuu unohtamaan. Tuli jotenkin lämmin tunnekki jo kun ajatteli, niit kauniita sanoja, mitä oon kuullu, just siltä oikeelta ihmiseltä. Hänest kenestä välitän, enemmän kun mistään. Ilman häntä, en ois näin onnellinen, ja kukapa muukaan musta ois tehny onnellisen ? Miten voiki yhden ihmisen ympärillä näin paljon elämä pyöriä, hymyilin entist enemmän ku ajattelin sitä ihanaa ihmistä, mikä menee menojaan jossain, ja mä vaan mietin sitä & tönötän hölmön näkösenä jossain mielakan rinteen alla. Havahuin kun äiti soitti, ja näin octavian valot. Huokasin ja naurahdin itelleni, koska olin vähän hölmö, mut totesin et sitä se rakkaus teettää.
♥
rakastan sinuu miksu ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti